Ihmiskunnan ainoa toivo
Findiepedia
Ihmiskunnan ainoa toivo (IAT) on pääkaupunkiseudulla toimiva vuonna 1999 perustettu findie-elokuvaryhmä. Ryhmän elokuvat ovat draamapainotteisia, ja niiden kerronnassa voi nähdä formalistisen elokuvateorian vaikutteita.
Ihmiskunnan ainoan toivon elokuvia on esitetty lukuisilla festivaaleilla, ja ne ovat osallistuneet eri kilpailuihin. Palkintoja tai kunniamainintoja ovat saaneet elokuvat Sokeri, Hyppy, Poika ja vesi, Meitä on käsiteltävä varovasti, Emma, Normaaliperusviiva sekä ryhmän uusin ja pisin elokuva Joonatanin evankeliumi.
Elokuvat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ladattavana ja katsottavana ryhmän Internet-sivuilta. Lisäksi DVD:llä on julkaistu elokuvat Poika ja vesi (BTJ Kirjastopalvelu), Emma (Findie-DVD 2006, Ihmisten välissä -kokoelma), Mun nimi oli ennen Tiina (Findie-DVD 2007), Normaaliperusviiva (Findie-DVD 2008, Ihmisten välissä -kokoelma) sekä Joonatanin evankeliumi (Ihmisten välissä -kokoelma).
Sisällysluettelo |
Jäsenet
- Ismo Kiesiläinen (ohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja)
- Lauri Räty (kuvaaja, valaisija)
- Tuomas Peurakoski (eri tehtäviä)
- Lauri Pitkänen (äänittäjä)
- Liisa Lehmusto (tuotantotehtävät)
- Niko Setälä (eri tehtäviä)
- Anni Mustonen (käsikirjoittaja, näyttelijä)
- Martti Anttila (säveltäjä)
- Markus Bergman (säveltäjä)
- Kim Wirtanen (äänisuunnittelija)
- Heta Hakola (lavastaja)
Lisäksi ryhmässä on ollut useampia vierailevia jäseniä muun muassa tuottajan ja kuvaajan tehtävissä.
Ihmiskunnan ainoan toivon elokuvissa näytelleitä ovat muun muassa Olga Kemppinen, Julius Lavonen, Juuso Pekkinen, Niina Koponen, Susanna Tikkanen, Mikko Rokka, Jaana Laihanen, Turkka Mastomäki ja Niina Nurminen.
Historia
1999
Ihmiskunnan ainoa toivo (IAT) perustettiin Metsä ei vastaa -elokuvan kuvausten jälkeen heinäkuussa 1999. Spontaanisti kaveriporukasta syntynyt ryhmä sai nimensä taiteen oletetusta merkityksestä ihmiskunnalle. Ryhmän ensimmäinen vuosi alkoi vauhdikkaasti ja syksyn aikana valmistui vielä kolme elokuvaa: Oma maa, Elokuvissa ja viimeisenä Sokeri. Niiden aikana muodostui myös ryhmän keskeinen kokoonpano: ohjaaja Ismo Kiesiläinen, kuvaaja Lauri Räty, äänittäjä Lauri Kangas (o.s. Pitkänen), tuottaja Liisa Lehmusto, yleismiehet Niko Setälä ja Tuomas Peurakoski sekä säveltäjä Martti Anttila. Näyttelijöistä mukaan tulivat muun muassa Susanna Tikkanen, Petri Jalava, Sallaroosa Lehtonen ja Lasse Luoma, jotka palasivat näyttelemään IAT:n elokuviin myös tulevina vuosina.
2000
Vuosituhannen vaihteessa valmistui lähes samanaikaisesti kaksi lyhyttä talvista elokuvaa, Hyppy ja Matkaseura, joissa molemmissa tarkastellaan tytön ja pojan epätavallista kohtaamista. Lukion mediailmaisun kurssityönä tehty Hyppy voitti myöhemmin pohjoismaisen Visions of light -festivaalin nuorten sarjan.
Heti alkuvuodesta käynnistyi ryhmän ensimmäisen suuren projektin työstäminen, kun Kiesiläinen alkoi kirjoittaa elokuvaa Ensimmäinen, tuolloin työnimellä Stars, joka perustuu omiin kokemuksiin kaveriporukan dynamiikasta ja ensimmäisistä seurustelusuhteista. Ensimmäisen jälkeen tehtiin vielä syksyinen elokuva Enkeli, joka kuvattiin yhtenä kylmänä yönä Korson Ankkapuistossa Vantaalla. Ilmaisultaan runollinen Enkeli päätti sillä erää tytöistä ja pojista kertovan elokuvaputken.
2001
Vuoden 2001 alussa valmistui elokuva Uudenvuoden aatto, joka on ryhmän ensimmäinen perhepoliittinen elokuva. Samaan tematiikkaan palattiin myöhemmin elokuvissa Mun nimi oli ennen Tiina, Poika ja vesi sekä Emma. Keväällä alkoi taas suuren kesäprojektin valmistelu. Bussimatkan sattumuksesta syntyi ajatus elokuvasta, jossa seurattaisiin satunnaisten ihmisten päivää kesäisessä kaupungissa. Johtoajatuksena oli ruuhkaisessa linja-autossa kaikuneen Edu Kettusen esittämän "Kaikki on hyvin" -kappaleen väite "ollaan matkalla vasta". Elokuvan työnimi oli Turnipsi. Ryhmän mukaan omituinen ja päätön työnimi on ainoa tapa taata se, ettei työnimestä tule automaattisesti elokuvan lopullista otsikkoa. Valmis, ryhmän yhdessä käsikirjoittama elokuva sai nimekseen Kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin laajeni muutaman minuutin musiikkivideosta lähes 20-minuuttiseksi kaupunkisinfoniaksi, jossa tarvittiin kymmeniä näyttelijöitä ja kuvauspaikkoja. Sen jälkeen ryhmä halusi tietoisesti tehdä jotain kevyempää. Lyhyt komedia Tekohengitystä valmistui. Sen naispääosaan pyydettiin Sokerissa kaksi vuotta aiemmin näytellyt Susanna Tikkanen.
2002
Uuden vuoden kunniaksi ryhmä palasi taas hetkeksi tyttöihin ja poikiin elokuvassa Rannalla. Sen päärooleissa näyttelivät Olga Kemppinen ja Jussi Lehtinen, jotka löytyivät Narrin näyttämön teatteriryhmästä Helsingistä. Elokuva oli ryhmän tuotannoista ensimmäinen, johon etsittiin kuvauspaikkoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Loviisan maisemiin sijoittuvan elokuvan sisäkohtaukset kuvattiin Siuntiossa. Rannalla oli myös IAT:n ensimmäinen elokuva, joka valittiin Suomen suurimmille lyhytelokuvafestivaaleille Kettupäiville.
Kemppinen jatkoi yhteistyötä IAT:n kanssa seuraavassa projektissa, josta tulikin ryhmän historian suurin. 35-minuuttisen lyhytelokuvan Mun nimi oli ennen Tiina käsikirjoitus perustuu Niina Ahon samannimiseen novelliin, jossa sukelletaan syvälle mielenterveydeltään järkkyvän tytön maailmaan. Elokuvan tapahtumat levittäytyvät eri vuodenaikoihin, joten se valmistui vasta seuraavana keväänä. Kesän, syksyn ja talven aikana kuvattiin muun muassa Kiljavan tyhjässä sairaalassa, Tikkurilan Vernissaan rakennetussa greenscreen-studiossa ja talvimyrskyssä meren jäällä.
Suurprojektin syystauolla Ihmiskunnan ainoa toivo joutui erikoisen haasteen eteen voitettuaan Apulanta-yhtyeen käsikirjoituskilpailun. Ryhmä valittiin tekemään musiikkivideo Apulannan uuden albumin kappaleeseen "Jumala". Videoon koottiin menneiden projektien näyttelijöitä ja eräs tutuksi tullut kuvauspaikka: linja-auto.
Samana syksynä Ismo Kiesiläinen aloitti opintonsa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Opiskelutovereista löytyi äänisuunnittelija Kim Wirtanen, joka on ollut siitä lähtien ryhmän vakiojäseniä.
2003
Mun nimi oli ennen Tiina sai yleisöensi-iltansa Kuvasuhde-festivaaleilla huhtikuussa 2003. Pian ensi-illan jälkeen käynnistyi Poika ja vesi -elokuvan tuotanto. Lastenelokuvaksi luokitellussa projektissa oli kaksi uudenlaista pääroolin esittäjää: lapsi ja vesilisko. Kolmanteen pääosaan kiinnitettiin Katariina Väisänen, joka oli aiemmin kieltäytynyt kahdesta IAT:n tarjoamasta projektista. Poika ja vesi oli ryhmän ensimmäinen todellinen festivaalimenestys. Se voitti kaksi palkintoa Rovaniemen FF-festivaaleilla ja hopeamitalin Suomen Filmi- ja videokuvaajien liiton SM-kilpailuissa. Lisäksi sitä esitettiin muilla festivaaleilla ja se julkaistiin VHS- ja DVD-tallenteina kymmeniin kirjastoihin.
2004
Vuonna 2004 Ihmiskunnan ainoa toivo julkaisi vain yhden elokuvan. Kolmeminuuttinen Meitä on käsiteltävä varovasti palkittiin kunniakirjalla Kettupäivien Foxoff-sarjassa. Elokuvan toisessa pääroolissa näytteli Juuso Pekkinen, joka palasi Ihmiskunnan ainoan toivon kameran eteen vuonna 2007 elokuvassa Normaaliperusviiva.
Ismo Kiesiläinen ohjasi samana vuonna Ylen lastenohjelmille Creavideo Oy:n tuottaman lastenelokuvan Löytötavaratoimisto, minkä takia lyhyt Meitä on käsiteltävä varovasti jäi sinä vuonna ryhmän ainoaksi tuotannoksi.
2005–2006
Ihmiskunnan ainoan toivon ensimmäinen ammattinäyttelijöillä roolitettu projekti oli vuonna 2005 valmistunut Emma, jonka pääosissa näyttelivät Turkka Mastomäki ja Niina Nurminen. Tragedian lapsipääosaan valittiin Löytötavaratoimiston koekuvauksista löytynyt Ida Rantanen. Yksi Emman erikoisuuksista on linja-autossa soiva Ismo Kiesiläisen sanoittama ja Martti Anttilan säveltämä retroiskelmä "Eilisen muisto", jonka esittäjäksi pestattiin eläkeläisistä koostuva tanssilavayhtye Veikko Lenkkerin Orkesteri.
Emma jatkoi Ihmiskunnan ainoan toivon festivaalimenestystä: se voitti yleisen sarjan Rauman Sinisen meren elokuvajuhlien Baltic Herring -kilpailussa ja pääsi palkintosijoille myös pienemmissä mittelöissä vuoden 2006 aikana. Kettupäiville elokuva ei kuitenkaan kelvannut.
2007–2008
"Sapattivuoden" jälkeen syntyi ryhmällä halu takaisin elokuvien pariin. Kesällä 2007 valmistuneessa Normaaliperusviivassa palatttin ryhmän vakiojäsenen, Niko Setälän, nuoruudenmaisemiin Vihdin Nummelaan. Elokuvassa palattiin myös Ihmiskunnan ainoan toivon varhaisten elokuvien kysymyksiin tyttöjen ja poikien suhteista. Elokuvan päärooleihin valittiin Meitä on käsiteltävä varovasti -elokuvan Juuso Pekkinen, Petri Kotwican Koti-ikävä-elokuvassa näytellyt Julius Lavonen sekä teatterikorkeakoulussa opintonsa aloittanut, Emman puvustuksesta ja maskeerauksesta vastannut Niina Koponen.
Normaaliperusviiva menestyi hyvin elokuvafestivaaleilla ja kilpailuissa. Se palkittiin oman sarjansa parhaana elokuvana Rauman Sinisen meren elokuvajuhlien Baltic Herring -kilpailussa sekä Filmi- ja videokuvaajien liiton SM-kilpailuissa. Toisen palkinnon elokuva sai Unican MM-kilpailuissa Tunisiassa sekä Kamera-lehden vuoden 2007 elokuvakilpailussa.
Syksyllä 2007, heti Normaaliperusviivan ensi-illan jälkeen, alkoi uuden projektin, Joonatanin evankeliumin työstäminen. Sen käsikirjoitusta olivat tekemässä muun muassa Juuso Pekkinen ja Niina Koponen. Elokuva kuvattiin keväällä ja kesällä 2008, ja se julkaistiin saman vuoden syksynä. Elokuva on 53 minuutin pituudellaan ryhmän historian suurin työ.
Vuoden 2008 lopussa Ihmiskunnan ainoa toivo julkaisi Ihmisten välissä -dvd-kokoelman, joka sisältää ryhmän kolme viimeisintä elokuvaa. Emma, Normaaliperusviiva ja Joonatanin evankeliumi muodostavat yhdessä ihmisten välistä kohtaamista käsittelevän trilogian.
Elokuvat
- The Boy with the Eternal Truths (2011)
- Seikkailu (2011)
- Joonatanin evankeliumi (2008)
- Normaaliperusviiva (2007)
- Emma (2005)
- Meitä on käsiteltävä varovasti (2004)
- Poika ja vesi (2003)
- Mun nimi oli ennen Tiina (2003)
- Jumala (Apulanta) (2003) (musiikkivideo)
- Rannalla (2002)
- Joulun henki (2001) (dokumentti)
- Tekohengitystä (2001)
- Kaikki on hyvin (2001)
- Uudenvuoden aatto (2001)
- Enkeli (2000)
- Ensimmäinen (2000)
- Matkaseura (2000)
- Hyppy (2000)
- Sokeri (1999)
- Oma maa (1999)
- Elokuvissa (1999)
- Metsä ei vastaa (1999)
